Takatalvi ja esittelyssä Liito-orava

Eli ensimmäinen teksti pukkaa jo tulemaan. Aloitetaanpas sitten.

Juuri luin teksti tv:stä, että koivun siitepölykaudesta on tulossa heikko. Heikoin koko mittajaksolla. Helpotusta siis kevääksi minulle niinkuin monille muillekkin siitepölyallergiasta kärsiville. Kevät tulee olemaan siis aivan päinvastainen kuin edellisenä vuonna.
Ja se iskikin takatalven. Ulkona pyryttää ja maaliskuun alkuakin elellään jo. No, tulee lunta kun sitä jotkut toivoivatkin.
Sitten aiheeseen.
Esittelen tänään teille erään lajin, jonka luulen kaikkien tuntevan. Liito-orava







Liito-orava on Siperian taiga-alueen nisäkäs, jota esiintyy Euroopan alueella Suomessa, Baltiassa ja Venäjällä. Liito-oravan levinneisyysalue ulottuu Suomesta halki Venäjän Tyynellemerelle ja Japaniin. Suomessa liito-oravan painopiste on etelässä ja levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Oulun–Kuusamon seudulla.
(Wikipedia.fi)

Liito-oravan ravintoa ovat lehtipuiden lehdet, silmut, versot ja marjat. Todisteita siitä, että syökö Liito-orava linnun munia tai poikasia, ei ole toistaiseksi vielä löydetty. Liito-orava varastoi talven varalle Koivun ja Lepän norkkkoja, jos niitä on paljon tarjolla.
(Wikipedia.fi)

Liito-orava suosii vanhahkoja kuusivaltaisia sekametsiä, joista löytyy lehtipuita kolo- ja ruokailupuiksi. Liito-oravat saattavat elää lähelläkin ihmisasutusta esimerkiksi taajamien virkistysmetsissä, jos sopivaa elinympäristöä ja yhteyksiä muihin metsiin on tarjolla.
Liito-orava on aktiivisimmillaan iltahämärissä, muutenkin se liikkuu pääosin öisin. Poikasten ollessa pieniä naaras ruokailee myös päivisin. Liito-orava ei vaivu talviuneen, mutta se voi pakkasella nukkua yhteen menoon pari vuorokautta. Erikoisin piirre on se, että liito-orava etenee metsässä liitäen puusta toiseen häntäänsä peräsimenä käyttäen. Etu- ja takaraajat sivuille ojennettuina liito-orava pystyy liitämään lähes sata metriä. Suomen kielen murteissa liito-oravaa onkin kutsuttu nimellä siipiorava sen liikkumistavan vuoksi.
(Wikipedia.fi)

 Suomi ja Viro ovat EU:n ainoat maat, joissa liito-oravaa esiintyy. Suomessa laji on voimakkaasti vähentynyt, ja kansallisessa uhanalaisuusluettelossa (2000 ja 2010) se on merkitty vaarantuneeksi^[4]. Laji kuuluu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien IV(a)-listalle, jonne luetteloitujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Suomessa on keväällä 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan 143 000 naarasliito-oravaa. Liito-oravan tapauksessa puhutaan naaraiden määrästä, linnuilla vastaava termi olisi parimäärä. Liito-oravien vähenemiseen^[5] on vaikuttanut esimerkiksi niiden elinalueiden pieneneminen ja pirstoutuminen rakentamisen sekä metsien hakkuiden takia.
(Wikipedia.fi)



Anteeksi, että kaikki teksti on kopioitu Wikipediasta, mutta jotenkin kirjoitusinto lopahti kesken kaiken.
Seuraava teksti tulee viimeistään keskiviikkona. Koitan silloin ehtiä kirjoittelemaan.
Aiheena silloin on lintujen talviruokinta ja esittelyssä Rusakko.