Kevättalven vaarat ja esittelyssä Karhu

Kevättalven vaarat

Eli nythän elellään jo maaliskuun puoltaväliä piakkoin ja sen takia ajattelin kertoa vähän näistä ihan perusvaaroista, mitkä tähän vuodenaikaan vahvasti liittyy. Eli muunmuassa heikot jäät, auringonpaiste on kirkasta ja raskas lumi varsinkin lasten lumilinnan rakennuspuuhissa (ROMAHDUSVAARA!!!)

Siis, jäät alkavat vähitellen heikentyä ja niillä kävelykin voi olla vaarallista. VAIKKA yöllä on pakkasta ja päivälläkin muutama aste, niin se ei tarkoita, etteikö jää olisi silti heikkoa. Jos jäällä on pakko liikkua, niin suosittelen lämpimästi, ettette menisi yksin, sillä jos jompikumpi putoaa jäihin, toinen voi pelastaa. Ehdoton väline on jäänaskalit, joilla hinataan itsensä ylös jäistä. Tässä tämänhetkinen jäätilanne

     

Ala-Rieveli, Heinola                41                 -6
Iisvesi, Suonenjoki                 44                 -8
Jääsjärvi, Hartola                  47                 -4
Kallavesi, Itkonniemi               53                 -3
Kevojärvi, Utsjoki                  56                -10
Kilpisjärvi                         91                 12
Kitusjärvi, Virrat                  42                 -6
Kuivajärvi, Saari, Tammela          42                 -6
Kyyvesi, Haukivuori                 46                 -8
Lammasjärvi, Kuhmo                  57                  3
Lappajärvi, Halkosaari              46                 -6
Lestijärvi, Niskankorpi             53                  1
Oulujärvi, Manamansalo              37                -13
Ounasjärvi, Enontekiö               50                -13
Palovesi, Murole                    36                 -7
Pielavesi, Säviä                    44                -11
Pielinen, Nurmes                    56                 -3
Pyhäjärvi, Pyhäsalmi                44                 -9
Pääjärvi, Lammi                     44                 -1
Saanijärvi, Pihtipudas              54                 -1
Simpelejärvi, Parikkala             48                 -3
Tornionjoki, Pello                  56                -11
Tuusulanjärvi                       45                  0
Tyräjärvi, Tyrämäki                 67                  2

Päivitetty 10.03.2013 14:37

Lähde: ympäristö.fi




Auringonpaiste on myös kirkasta, sillä lumi heijastaa auringonvaloa, jolloin valonmäärä tuntuu paljon kirkkaammalta. Pitkän ajan myötä se, ettei käytä aurinkolaseja kevättalvella, voi aiheuttaa kaihia ja lumisokeutta. Käyttäkää siis aurinkolaseja.

Kaihin kaikki tietävät,mutta kerron lumisokeudesta.

Lumisokeus on tila, jossa heijastuva valo voi aiheuttaa silmän väliaikaisen näkökyvyttömyyden. Oireina voivat olla myös silmän punaisuus, vetisyys, turpoaminen ja roskan tunne silmässä. Lumisokeus johtuu voimakkaasta ultraviolettisäteilystä, joka vaurioittaa sarveiskalvoa ja aiheuttaa tulehduksen. Oireet ovat väliaikaisia, eikä lumisokeudesta jää pysyviä haittoja silmiin.
Lumisokeus voi ilmetä esimerkiksi hiihtoretkillä lumesta heijastuvan valon vuoksi tai merellä. Vaara on suurempi korkealla, missä UV-säteily on voimakkaampaa. Lumisokeus alkaa oireilla yleensä vasta 6 - 8 tunnin kuluttua altistumisesta ja sen oireet häviävät itsestään 1 - 2 vuorokauden kuluttua, kun sarveiskalvon epiteelisolut ovat uusiutuneet. Lumisokeutta hoidetaan rasvaisilla antibioottivoiteilla tai -tipoilla, sekä oleskellaan hämärässä huoneessa ja peitetään tarvittaessa silmät. Särkylääkitys auttaa kipuun.

Lähde: wikipedia.fi

Karhu

   
Karhu on Euroopan suurin maalla elävä petoeläin. Eurooppalaisen ruskeakarhun pituus on 130–250 cm ja hännän pituus on 5–15 cm. Naaraat painavat 60–170 (200) kg, urokset 100–230 (300) kg.^[5] Suurin punnittu luonnossa elänyt suomalainen karhu on painanut 373 kg^[6]. Kuusamon Suurpetokeskuksessa elävän kesyn Juuso-karhun painoksi on mitattu 483 kg^[7]. Pohjoisamerikkalaiset alalajit harmaakarhu ja kodiakinkarhu voivat kasvaa huomattavasti suuremmiksi ja painaa jopa 600 kg. Kaikkein pienin alalaji on syyriankarhu. Karhun turkin väritys vaihtelee miltei mustasta aina vaalean kellanharmaaseen asti, jopa lähes valkoisia tavataan silloin tällöin.

Talvella karhut eivät ole liikkeellä, vaan nukkuvat talviunta. Karhun talviuni kestää noin puoli vuotta.
Karhu vetäytyy talvipesään syksyllä loka-marraskuussa, kun ravintoa on enää niukasti tarjolla. Sen ruuansulatus ei ole tarpeeksi tehokas, jotta se saisi tarvitsemansa ravinnon pelkästään kasveista. Se ei myöskään ole taitava metsästäjä, vaan syö yleensä haaskoja. Keväällä karhu herää talviunesta maalis-huhtikuussa, kun auringon sulattama lumi valuu sen pesään. Toisinaan karhun ajaa ylös nälkä, kun sen ruumiin ravintovarastot ehtyvät ennenaikaisesti.

Lähde wikipedia.fi

Lintujen talviruokinta ja Rusakko

Heii!!
Eli lupasin uuden tekstin jo keskiviikkona, mutta sori, etten ehtinyt. Eli tässä keskiviikon asiat. Lintujen talviruokinta ja esittelyssä Rusakko.

Lintujen talviruokinta on hauskaa puuhaa ja voi samalla seurailla, ketä syömässä käy. Mutta ruokintaa ei pidä aloittaa jos esim. taloyhtiön säännöt kieltävät sen. Kiellot koskevat kyllä useinkin piha-alueen yhteistä tilaa. Ruokinta on helppoa. Tarvitset vain lintulaudan (n. 5€ ylöspäin) ja siemenseospussin, jolla täyttää ruokintalaite (n. 3€ riippuen siitä, minkä kokoisen pussin ostaa ja mistä). Jos haluat, niin voit halutessasi tarkkailla lintulautaa ja merkata ylös ketä siellä käy syömässä. Kaikki pikkulinnut ovat yleisimpiä vieraita laudalla (Talitiainen, Sinitiainen, Varpunen) ja tihutöissään Orava, mutta ei se pahaa tee...riippuen oravasta. Ruokinnassa voi käyttää myös talipalloja, jotka eivät sotke niin paljoa. Ne voi ripustaa oksille puuhun tai pensaaseen.

Ja sitten Rusakon esittely.

Rusakko









                             

Rusakko on tuttu eläin kaikille ja on yleisempi kuin Jänis. 


Rusakko (Lepus europaeus, peltojänis) on jäniseläimiin kuuluva laji, joka esiintyy alkuperäisenä Euroopassa ja Aasian länsiosissa. Sitä metsästetään ravinnoksi ja turkkinsa takia. Vuonna 2008 Suomessa metsästettiin noin 86 000 rusakkoa.

 Kehittyneen ruoansulatusjärjestelmänsä avulla rusakko pystyy ottamaan talteen suurimman osan ruohon ja vastaavan kasviaineksen sisältämistä ravintoaineista. Sille kelpaavat hyvin monet kasvit, joten ravinto ei mainittavammin rajoita rusakon esiintymistä. Silti rusannko on metsäjänistä nirsompi kasvien ravintopitoisuuden suhteen. Rusakko syö lähinnä erilaisia heinämäisiä ja ruohomaisia vihreitä kasveja^. Etenkin apilat ja heinät ovat mieluisia. Tällöin rusakko syö mm juurikkaita, vehnää ja perunoita

^{(Wikipedia.fi)}

Kirjoitan uuden tekstin sitten viimeistään sunnuntaina, joten kiitos muuten jos liitytte lukijoiksi.

Takatalvi ja esittelyssä Liito-orava

Eli ensimmäinen teksti pukkaa jo tulemaan. Aloitetaanpas sitten.

Juuri luin teksti tv:stä, että koivun siitepölykaudesta on tulossa heikko. Heikoin koko mittajaksolla. Helpotusta siis kevääksi minulle niinkuin monille muillekkin siitepölyallergiasta kärsiville. Kevät tulee olemaan siis aivan päinvastainen kuin edellisenä vuonna.
Ja se iskikin takatalven. Ulkona pyryttää ja maaliskuun alkuakin elellään jo. No, tulee lunta kun sitä jotkut toivoivatkin.
Sitten aiheeseen.
Esittelen tänään teille erään lajin, jonka luulen kaikkien tuntevan. Liito-orava







Liito-orava on Siperian taiga-alueen nisäkäs, jota esiintyy Euroopan alueella Suomessa, Baltiassa ja Venäjällä. Liito-oravan levinneisyysalue ulottuu Suomesta halki Venäjän Tyynellemerelle ja Japaniin. Suomessa liito-oravan painopiste on etelässä ja levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Oulun–Kuusamon seudulla.
(Wikipedia.fi)

Liito-oravan ravintoa ovat lehtipuiden lehdet, silmut, versot ja marjat. Todisteita siitä, että syökö Liito-orava linnun munia tai poikasia, ei ole toistaiseksi vielä löydetty. Liito-orava varastoi talven varalle Koivun ja Lepän norkkkoja, jos niitä on paljon tarjolla.
(Wikipedia.fi)

Liito-orava suosii vanhahkoja kuusivaltaisia sekametsiä, joista löytyy lehtipuita kolo- ja ruokailupuiksi. Liito-oravat saattavat elää lähelläkin ihmisasutusta esimerkiksi taajamien virkistysmetsissä, jos sopivaa elinympäristöä ja yhteyksiä muihin metsiin on tarjolla.
Liito-orava on aktiivisimmillaan iltahämärissä, muutenkin se liikkuu pääosin öisin. Poikasten ollessa pieniä naaras ruokailee myös päivisin. Liito-orava ei vaivu talviuneen, mutta se voi pakkasella nukkua yhteen menoon pari vuorokautta. Erikoisin piirre on se, että liito-orava etenee metsässä liitäen puusta toiseen häntäänsä peräsimenä käyttäen. Etu- ja takaraajat sivuille ojennettuina liito-orava pystyy liitämään lähes sata metriä. Suomen kielen murteissa liito-oravaa onkin kutsuttu nimellä siipiorava sen liikkumistavan vuoksi.
(Wikipedia.fi)

 Suomi ja Viro ovat EU:n ainoat maat, joissa liito-oravaa esiintyy. Suomessa laji on voimakkaasti vähentynyt, ja kansallisessa uhanalaisuusluettelossa (2000 ja 2010) se on merkitty vaarantuneeksi^[4]. Laji kuuluu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien IV(a)-listalle, jonne luetteloitujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Suomessa on keväällä 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan 143 000 naarasliito-oravaa. Liito-oravan tapauksessa puhutaan naaraiden määrästä, linnuilla vastaava termi olisi parimäärä. Liito-oravien vähenemiseen^[5] on vaikuttanut esimerkiksi niiden elinalueiden pieneneminen ja pirstoutuminen rakentamisen sekä metsien hakkuiden takia.
(Wikipedia.fi)



Anteeksi, että kaikki teksti on kopioitu Wikipediasta, mutta jotenkin kirjoitusinto lopahti kesken kaiken.
Seuraava teksti tulee viimeistään keskiviikkona. Koitan silloin ehtiä kirjoittelemaan.
Aiheena silloin on lintujen talviruokinta ja esittelyssä Rusakko.

Tämä blogi kertoo luontoasioista. Luonnonsuojelu, luonnolliset parannuskeinot, luontokuvat, kasvi-, eläin- ja lintuesittelyitä sekä luontoreissukohteita.